Se vanha laulu mennyt

taas iltaan hiljaa soi..

Sen kauniin sävelen nyt

mi kumma korvaan toi?

Kuin muinoin kuulen sen nyt,

niin selvään kuulen sen nyt-

se nauraa vaikeroi..

''

On siinä talven lunta

ja pirtin hämärää

ja illan puoli unta

ja rukin pyörintää

ja lapsen haaveksunta,

valoisa valtakunta,

säveltä säilyttää..

''

Sen luulin lakastuneen

ja kuolleen yksinään..

Nyt soinnut unhoittuneen

helähtää elämään,

soi vielä talven uneen,

soi illan valve-uneen

suloista säveltään..

''

 

On tuvan ruutu jäinen,

sen läpi kuultaa kuu..

On pirtti hämäräinen,

hyräilee äidin suu..

Lyö tahdit yksinäinen,

säestää tähtipäinen

se pihan pihlapuu..

,,

Lie laulu aina soinut

etäällä jossakin,

iloinnut,vaikeroinut -

sen luota loittonin,

en kuulla sitä voinut..

Lien kaukaa haparoinut

tien pitkän takaisin.

,,

Tään hämyyn talviehtoon

soi äänes äiti, taas..

Mun nukutat taas kehtoon ,

taas uinun tuudintaas..

Saa kevät,riennän lehtoon,

kun kevät saa,käyn lehtoon,

tuon vuokot ikkunaas..

                   Kaarlo Sarkia.