Laitan tähän jo vuosi sitten blgissani olleen runoni

jonka olen kirjoittanut 16 vuotiaana.

          Madonna.

Kun katson kasvojas,

niin tunnen silloin, kuin vuossadat

taaksepäin mä eläisin,

on katsees suunnattuna kaukaisuuteen

ja otsallas on rauha ihmeellinen.

                     ****

Madonna sä pyhä ihmiskuva,

oot symboolina kaiken puhtahan.

on kätes suojaavana lapsen yllä,

kuin suojaisit sä kaiken maailman.

                  ****

Sun kasvoistasi huokuu

syvä rauha,

kun lasta painat vasten rintaasi,

et aavistanut silloin kohtaloa

mi kerran tulee lapses osaksi.

                  ****

Et kerran ristinpuulle,

kera ryövärien

sun lapses nostettaisi pilkaten,

ei raskaanpaa lie kohtaloa Sulla,

mi haavoittaisi äidin sydämen.

           -puikkoellu-

olen kirjoittanut tämän kotipitäjäni

madonna-veistokselle.