T
änä toukokuun yönä
jolloin sade huntunsa laskee,                                 
tulee mieleen kaukaiset haaveet,
milloin suven lempeät tuulet
voisi puhaltaa,kuin silloin ammoin.
 
Monta lempeää tuulosta tullut
on monien vuotten mennen,
mutta raekuurokin saapui  joskus
ja hajoitti  korttitaloni hauraan,hennon.
 
Siitä  kuitenkin uhmaten nousi
talo kivinen,pilviä kohti
sen perustus kesti,tuet
vahvat kuin muurit silloin
nous pilarina,tarttua heikon.
 
Näin eteenpäin myrskyä uhmain
pääsi venho sataman suojaan
aallonmurtaja ojensi  kättään
ja aallokko raukeni rantaan.

ellu.