TONTTU.
Pakkasyö on ja leiskuaa
pohja loimuja viskoo,
kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta.
***
Ladosta tulee,hankeen jää
harmaan uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun
katsoo metsää,mi hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
****
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta-
"ei tätä ymmärtää en voi
ei,tää pulma on vasta"
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.
****
Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koettaa nytkyin
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin,
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan,mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää,
haassa se puree heinää.
****
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko:
kanat jo katsoo piennallaan
istuu ylinnä kukko.
Kopissa Vahti hyvin voi
herää ja häntää liehakoi
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
****
Puikki ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki.
Varpain hiipii hän lasten luo,
nähdäkseen,sulot pienet nuo
ken sitä kummeksis juuri
hälle se riemu on suuri.
****
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten,
nukkuvan lasna, mut mistähän
tie oli avutonten?
****
Polvet polvien tietämiin
nousi,vanheni,läks-mihin niin?
ongelma,josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Latoon,parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa,
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan,
seurassa puolison armaan
**** jatkuu...
Kommentit