TONTTU.

Pakkasyö on ja leiskuaa

pohja loimuja viskoo,

kansa kartanon hiljaisen

yösydän untaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta

Tonttu ei vaan saa unta.

***

Ladosta tulee,hankeen jää

harmaan uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun

katsoo metsää,mi hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

****

Partaa sivellen aprikoi,

puistaa päätä ja hasta-

"ei tätä ymmärtää en voi

ei,tää pulma on vasta"

heittää tapaansa järkevään

taas jo pois nämä vaivat pään,

lähtee toimeen ja työhön

lähtee puuhiinsa yöhön.

****

Aitat ja puodit tarkastain,

lukkoja koettaa nytkyin

lehmät ne lehdoista näkee vain

unta kahleissa kytkyin,

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan,mi myöskin unelmoi

torkkuen vasten seinää,

haassa se puree heinää.

****

Lammasten luo käy karsinaan,

makuulla tapaa ne ukko:

kanat jo katsoo piennallaan

istuu ylinnä kukko.

Kopissa  Vahti hyvin voi

herää ja häntää liehakoi

tonttu harmajanuttu

 Vahdille kyllä on tuttu.

****

Puikki ukko jo tupahan,

siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan

näiden jo aikaa näki.

Varpain hiipii hän lasten luo,

nähdäkseen,sulot pienet nuo

ken sitä kummeksis juuri

hälle se riemu on suuri.

****

Isän ja pojan on nähnyt hän

puhki polvien monten,

nukkuvan lasna, mut mistähän

tie oli avutonten?

****

Polvet polvien tietämiin

 nousi,vanheni,läks-mihin niin?

ongelma,josta halaa

selkoa, noin taas palaa!

Latoon,parvelle pyrkii vaan,

siellä hän pitää majaa

pääskyn naapuri suovallaan

on liki räystään rajaa,

vaikka pääsky nyt poissa on,

keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan,

seurassa puolison armaan

****     jatkuu...

   1261295418_img-d41d8cd98f00b204e9800998e